Mies oli viime viikon kotosalla isyyslomalla ja yhtä mässäilyn ilotulitustahan sellainen yhdessä lomailu on. Ihan järjetöntä sellainen että kun on päättänyt hieman keventää syömisiään ja siinä sivussa toivottavasti vähän elopainoaan niin tuntuu ettei muuta pysty ajattelemaankaan kuin ruokaa ja herkkuja!

Katsoin yhtenä päivänä tallenteista Dr. Philin jakson jossa käsiteltiin lapsien liikalihavuutta ja vanhempien osuutta lastensa ylipainoon. Ohjelmassa oli muun muassa 10-vuotias tyttö joka painoi melkein 80 kiloa ja vähemmän yllättävästi myös vanhemmat olivat aika isokokoisia. Joskushan, varmaan kuitenkin harvemmin, lapsen ylipaino voi johtua jostain sairaudesta mutta uskoisin että suurimmassa osassa tilanteita ylipaino johtuu kotikasvatuksesta ja siitä mitä on kotona tottunut syömään. Ja ohjelmassa asiantuntijat sanoi että lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia.

Tämä pisti ajattelemaan toden teolla. Minkälainen roolimalli itse haluan olla lapselleni? Mitä tapoja haluaan hänelle opettaa, tietoisesti tai tahattomasti? Itselläni on aina ollut hieman kiero suhde ruokaan, äitini on ollut oikeastaan aina ylipainoinen ja meitä lapsia on rakastettu ruoalla. En halua hemmotella omaa lastani ruoalla, vaan haluan opettaa hänelle terveen suhtautumisen ruokaan ja sitä myötä myös itseensä.

Näitä asioita olen kyllä pohtinut muutenkin nyt kun esikoinen on alkanut syömään kiinteitä ruokia ja liittynyt muun perheen mukana ruokapöytään että mitä tapoja siirrämme hänelle tästä lähtien. Nyt on helppo tehdä ja tarjoilla lapselle terveellisiä ruokaympyrän mukaisia (luomu)ruokia, jossa on vain hyviä rasvoja koska hän ei osaa muuta vaatia mutta mitäs sitten kun lapsi alkaa syömään samaa ruokaa meidän kanssa. Tähän asiaan on nyt tultava joku roti! Itse olen pahemman luokan herkkuhammas ja sokerihiiri, mutta siitä on päästävä eroon ennenkuin lapsi kasvaa isommaksi. Millä voin muka kieltää lasta herkuttelemasta kun itse näytän huonoa esimerkkiä? Ohjelmassakin sanottiin että lapsi oppii siitä mitä näkee, ei niinkään siitä mitä hänelle opetetaan.

Viikonlopun pohjanoteerauksena oli kuitenkin se kun ensin etsin yli tunnin itselleni jotakin päällepantavaa ystävättäreni glögi-iltaa varten enkä mahtunut kertakaikkiaan mihinkään vanhoihin juhlavaatteisiini ja jouduin lähtemään äitiysvaatteissa liikenteeseen, olo oli todella musertunut. Ja lopullinen isku tuli kun ravintolassa kuulin olevani mukava ihminen "koska lihavat ihmiset nyt on vaan niin leppoisia"..